Raportit

Tyrskyreissuja vuosien varrelta

Kirjoittanut Tomppa

Kaudesta 2006 ei paljon kerrottavaa ole, pari kertaa ehdittiin käydä tyrskyillä, saaliina ruoaksi kelpaamattomia ja välitalvi sekoitti pakan, jonka jälkeen ei enää tarvinnutkaan merellä käydä

31.10.2005

Linkun kanssa heittämässä, tuulta 8m/s saldona pitkälti toista kymmentä vapautettua, isommat loistivat poissaolollaan, yksi +50cm ruokakala mummolle.

1.11.2005

Janin kanssa , tuulta 7-9m/s , pieniä sen verran että laskuissa mentiin sekaisin, 1 parempi täräytys. Jape vesillä , heillä oli sentään kakkosen ja reilu kolmosen kala.

2.11.2005

Jari L:n kanssa heittämässä, lyhyt keikka, oltiin rannassa jo kahden maissa.
Pieniä taas iso nippu...
Vesi oli yhdeksän asteen hujakoilla kaikkina kolmena päivänä, tuuli heitteli 7-10m/s välillä.

7-8.11.2005

Faija suomessa käymässä, joten tehtiin perinteinen yökeikka, Liirin Jari oli myös mukana. Maanantaina puhalteli ~10m/s ( puuskat 16m/s ). Pari +50cm kalaa ensimmäisenä päivänä irti hypyissä. Samoja ~45cm kaloja taas liikenteessä harmiksi asti. Verkkoporukalla muutamia parempia kaloja ja samaisia pikkutaneja seassa laatikko täynnä joita itse on tullut vapauteltua kasapäin, hieno homma...

"hyvin nukutun" yön jälkeen aamu kahdeksalta tuuleen keikkumaan. Ensimmäisestä paikasta 2kg keltaisella aaveella. välissä kasa pieniä ja pari kunnon tälliä , Samin viime syksyn mörssäripaikasta Isäni sai 3.5kg ilma-akrobaatin sinisellä aaveella. Puolilta päivin vesi kävi laskemaan ja kalantulo loppui. Viimeisiltä paikoilta hämärissä vielä yksi pieni takaisin laskettu.

9.11.2005

Samin ja Linkun kanssa viime päiville tutuissa merkeissä , 6-10m/s lounaistuulessa pieniä vapauttelemassa. Ainoastaan yksi reilumpi tärppi, mutta sekään ei pysynyt kiinni. Saldo pienien suhteen , Sami: 10kpl, Itse: 9kpl ja Linkku: 7kpl. Niin ja tulipa saatua yksi ahvenkin tongue
Vesi 8.3´C

Hännisen Jape oli myös keskiviikkona Torstin kanssa vesille, heillä myös pieniä reilusti ja pari parempaa karkuutettuna. Japella oli enemmän faktaa olosuhteista, joka päivä viime viikkojen ajan vesi oli päivän aikana tippunut parikymmentä senttiä ja yöllä noussut taas takaisin. kaikki tapahtumat olivat sattuneet pienen vedennousun aikana ( vesi noussut 5cm verran hetkellisesti ja tippunut sitten taas ).

Pienet tuntuivat olevan reilusti parveutuneena aluilla, kun jollain oli kala kiinni niin ei ollut harvinaista että toisella oli samaan aikaan myös kala kiinni , meillä 3 tuplaa parin päivän aikana. Ensi viikolla tarkoitus parina päivänä mennä kokeilemaan, jos isommat olisivat silloin rantautuneet paremmin.

Kauden avaus
8.10.2005

Puoli seitsemään pintaan saavuimme Ismon kanssa rantaan missä Sami, Keijo ja Mikko jo olivatkin kamoja kasaamassa. Kotvanen häslättiin ja hierottiin sotasuunnitelmia ennen kuin suuntasimme keulat ulapalle. Aamulla puhalteli arviolta 5-6m/s ja matka taittui melko joutuisasti. Sami ja Mikko aloittelivat hiukan sisemmältä ja me painelimme ulommas. Kolusimme tuttuja paikkoja mutta taimenet vain loistivat poissaolollaan. 10 Pintaan pysäytyksestä pikkutane hyväksyi pyytöni, sekin tosin hyppi itsensä irti. Pari tyhjää heittoa ja samoilta paikoilta vauraampi yksilö kiinni, joka sekin ravisteli itsensä irti. Oli aika vaihtaa koukut hiukan suurempiin... Muutamien paikkojen hiljaiseloa ja nippanappa 50cm tane pysyi loppuun asti kiinni. Tämän jälkeen peruspaikat hiljenivät, joten ajelimme vyöhykkeen pintaan josta Ismo saikin 50-senttisen joka vapauteltiin, pari minuuttia Ismon kalan jälkeen itselläni oli samankokoinen kiinni mutta se vapautti itse itsensä, onneksi...

Loppupäivä meni meidän venekunnalta hiljaisemmissa merkeissä, Kävimme Samin veneen rinnalla kyselemässä tapahtumista, mutta hiljaista oli ollut heilläkin. Sami ja Mikko jäivät vielä pyörimään ulommas kun me suuntasimme sisemmäs pyytämään tyhjää... Myöhemmin Sami oli saanut pari pientä ja yhden kunnon tällin... Aamulla pistimme pystyyn 6-pack kilpailun suurimmasta tanelista, mutta päätimme siirtää palkinnon jaon seuraavaan keikkaan liian laihan saaliin vuoksi...

Vesi oli omasta mielestäni vielä hiukan liian lämmintä ( 12.7 humina-astetta ) ,joten jäädään odottelemaan kylmempiä vesiä ja kauden varsinaista alkua..!

Taisi olla jo joulukuu kun viimeisen kerran kävimme kopaisemassa vielä tanea. Seurana oli tällä kertaa Sami ja Keijo. Veden lämpö oli nipinnapin plussan puolella ja kalat enemmän ja vähemmän kateissa. Tammion nurkilta keijo sai reilu 50 ruokakalan ja hetkeä myöhemmin teki Janit reilumman puoleisen velloksen kanssa... Ei erikoinen reissu, mutta tulipahan tehtyä...

Keskiviikkona ( 10.11.2004 ) startattiin Isäni ja Samin kanssa uudelle yön yli kestävälle tyrskyreissulle, isäni oli viikon mittaisella lomalla suomessa ja oli mukava päästä hänen kanssaan kalalle pitkästä aikaa. Toisin kuin edellisellä reissulla anun kanssa tällä kertaa mukana oli myös hiukan vettä väkevämpää... Itse asiaan.

Aamulla tuuli oli kaakosta ( 6-7m/s ) joten jouduimme ajelemaan vastaiseen koko matkan ulospäin, keli oli muuten taas otollisen oloinen , mitä nyt vesi laski silmissä koko päivän ajan. Tutut sisäpaikat ammottivat tyhjyyttään , pari pientä kävi kuvia kuitenkin ravistelemassa ja muutama tyytyi vain seurailemaan. 9 aikoihin naapuri soitteli ja kyseli olemmeko kenties jäämässä yöksi mökkiin, heitä kun oli 3 ukkoa tulossa kanssa sinne ja mökissä on vain 4 sänkyä, joten pari joutuisi nukkumaan lattialla. Yllättäen tämä koitui porukan "nuorison" eli minun ja Samin rooliksi... 10 aikoihin tuuli yltyi siinä määrin, että ei katsottu järkeväksi mennä kärkiä heittämään enää, keskiverto talon korkuiset aallot myllersivät rantaa sen verran kovalla voimalla, että siinä ei taimen enää edes viihdy, saati kalastajat .

Sivutuulesta eräältä kivikko rannalta oli isälläni kala hetken aikaa kiinni mutta ei pysynyt, se kävi vielä toisen kerran kopaisemassa. Sami ja isäni (Pauli) keskittyivät haravoimaan kyseistä kalaa ja itse heittelin rannan kivikkoa , mistä sainki tartutettua hiukan paremman kalan. 5 min juromisen jälkeen Sami haavisi 2.2kg , parin viime reissun epäonni oli viimenään kääntynyt... Tästä olikin hyvä ajella selän yli mökille tavaroita viemään. Naapuri olikin jo ehtinyt mökkiä lämmittämään. Turistiin hetkinen mökillä ja syötiin kylmät kytkinlevyt ( tietämättömille: Saarioisten mikropizza ) . Kalan perkauksen ja maittavan aterian jälkeen takaisin vesille. Muutama tyhjä sivutuulen paikka ja kurvailin kahden saaren välissä olevaan tyynempään paikkaan, josta ylettyi heittämään helposti molemmat rannat samalla kertaa. Sami ja Pauli heittelivät "paremman" näköistä kivikko poukamaa, itse valitsin suunnaksi "kalaisamman" toisen rannan. Ensimmäisellä heitolla aaveta vietiin, tyynessä paikassa kalaa oli helppo väsytellä ja se tulikin melko helposti haaviin saakka, painoa 2.9kg. Heiteltiin vielä loppu ranta ilman tulosta ja ajelin toiselle puolelle kovempaan sivuvirtaan. Muutamia tyhjiä heittoja kunnes pidemmän pysäytyksen aikana taas kala kiinni , 1 hyppy ja pinnassa möyrimistä ja irti , eipä jäänyt harmittamaan tuo menetys, kala oli samaa koko luokkaa kuin juuri saamani. Koukut tosin vaihdoin tässä vaiheessa...
Seuraavasta paikasta Sami oli edellisellä reissulla saanut kalansa ja heiteltiinkin se melko tarkasti läpi, yksi pieni oli hetken minulla kiinni , isompia ei siitä löytynyt... Seuraavaksi nelosen karkuutus paikkaan , tuulen puoli oli tyhjää , riutan takaa "kiehuvasta" vedestä Pauli sai 1.8kg ruokakalan. Seuraavaksi oli vuorossa uloin luoto mitä yleensä heitetään, annoimme Samin heitellä edellä , hänellä kun ei vielä ollut parempaa kalaa veneessä. Tarkka heitto soraikkokärjen päälle, tärppi vaan ei pysynyt, pysäytyksen aikana kala viimenään otti kunnolla ja väsyttely alkoi. 5min myöhemmin P haavisi 2.5kg , reissu oli pelastettu kaikkien osalta..!

Sami kävi polttelemaan kaatosavuketta kun ajelin takaisin heitto etäisyydelle. Ensimmäinen heitto ja kala kiinni , n.5min taisi tässäkin mennä kunnes P haavisi kalan minulle, 3.3kg ... Enää ei uskallettu kaatoryyppyjä ottaa ettei kalaa tulisi liikaa, kellokin oli vasta kaksi. Kalaa haavista pois ottaessamme huomasin vapani kärjen menneen poikki väsytyksessä, kuukauden vanha keppi ja 5cm kärjestä poikki. Kunhan myyjät tulevat kesälomaltaan pois niin täytyypä käydä hiukan keskustelemassa. Kyllä vavan nyt pitää väsytystä kestää, sen ymmärrän kyllä jos keppi poikki menee ku kuvaa pohjasta remmotaan , mutta se, että se katkeaa kesken väsytyksen ei mene kyllä jakeluun... Pidän itseäni siinä määrin osaavana kalastajana, että tiedän miten välineita käsitellään.

Takaisin itse asiaan. Heiteltiin vielä loppupätkä saaren "tyynemmästä" sivusta, Paulilla sai n.45cm vielä, joka luonnollisesti laskettiin takaisin kasvamaan. Ajeltiin takaisin mökille ja viriteltin pari vetokeppiä valmiiksi , tarkoituksen oli mennä vetämään eräs riutan sivu hämärissä. Pari olutta mukaan ja menoksi, tyhjät tuli saaliiksi mikä ei sekään harmittanut yhtään, tällä reissulla taisi tulla koko syksyn kalakiintiö täyteen.

Illalla otimme evästä mukaan ja painelimme nuotiolle turisemaan muiden kanssa, ohessa paisteltiin makkaraa ja loimuteltiin taimenta. Nuotion ääreen kerääntyi pari verkkovenekuntaa myös ja ilta meni melko kosteissa merkeissä. Naapurin porukka siirtyi mökille aikasemmin kun paras pelikunto oli menetetty. Kaksi heistä meni aikasemmin kävellen ja kolmas hiukan myöhemmin perästä, tai niin luulimme kunnes huomasimme taskulampun valon oleen jo pitkää paikallaan metsikössä. Etsintä partio perään ja herättelimme väsyneen matkaajan sikiöasennosta metsiköstä. Taluttelimme hänet takaisin nuotiopaikalla ja hiukan myöhemmin vein hänet veneellä lahden yli, pääsipä ainakin turvallisesti mökkiin asti tällä kertaa. Puolen yön aikaan siirryimme verkkoporukan veneeseen kahville ja jutustelua jatkamaan.

Saipa mukavasti uusia vinkkejä ensi kesän lohikautta ajatellen ja kutsun siima keikalle kesäksi, näkeepä sitten millaista sekin touhu on. Yhden aikoihin painelimme pehkuihin , tai isäni meni sänkyyn ja me Samin kanssa päädyimme latialle.

Kello herätteli 7 aikaan ja olisi pitänyt muka kalaan lähteä . Itse olin sen verran pahoin voiva tässä vaiheessa , että jäin mökille nukkumaan Samin ja isäni lähtiessä länsipuolen paikkoja kopaisemaan.

Tuuli oli tyyntynyt kovasti ja pääsivät pojat heittämään melko hyvässä kelissä. Puolen päivän aikoihin he palailivat mökille tavaroita ja minua hakemaan. Sami oli saanut 1.5kg ja yhden muun paremman kalan olivat karkuuttaneet, pieniä oli tullut sitäkin enemmän. Jos ei ole vuodet veljiä keskenään niin ei näköjään päivätkään, ei tuntunut isompaa kalaa olevan liikenteessä. Niin ja sen oman ottikuvani Sami oli saanut heitettyä melkein maata kiertävälle radalle kuidun petettyä, prkl...

Ajelimme rantaa kohti heitellen tuttuja paikkoja , muutamia pieniä kaloja tuli yltyvässä tuulessa, kaikki kuitenkin heiteltiin takaisin. Naapurin porukkaan törmättiin matkalla ja samaa valittelivat hekin, vain pieniä oli tullut heittämällä. Ainoa ero omiin toimiimme oli se että he olivat papittaneet kaikki pienet. 5kpl 40-45cm kaloja veneessä. Teki mieli sanoa pahasti , mutta pidin suuni kiinni, jokainen taaplaa tyylillään... Olihan se oma pappi heilunut edellisenä päivänä siinä määrin paljon että pahaa teki sekin, vaikkakin kalat olivat sentään kunnon kokoisia. Pienen vitutuksen saattelemana jatkoimme matkaa saaden vielä muutaman pienen. Sami vitsaili saduista pienistä ,että josko laitetaan nirri pois ja viedään naapurille, sinne kun ne näyttävät kelpaavan. Kalat kuitenkin saivat vapautensa takaisin... Isompia ei enää kuulunut ja olimmekin melko onnistuneen reissun jälkeen maissa juuri kun alkoi hämärtymään...

Kerrankin sattui oikeaan aikaan hyvä reissu. Viime syksynä kun isäni oli käymässä saimme vain pieniä kaloja, eikä yhtään kunnon kalaa. Nyt jäi varmasti parempi maku suuhun kotoisista kalavesistä. Seuraava yhteinen reissu tuleekin sitten varmaan vasta ensi kesänä lohen uistelun merkeissä. Hauskaa isänpäivää iskä!!!

Itse käytin pelkästään keltaista aavetta reissun aikana , Isäni sai kalat violetti-kelta-matta hopea aaveella, Samin väriskaala vaihteli vihreä-kullasta täys keltaiseen ja musta-hopeaan. perus sini-hopea ei toiminut näin synkässä kelissä.

Tuli ihan unohdettua ,että Sami teki toisena päivänä Janit ja erehtyi luulemaan kuvan olevan pohjassa ja tempoi oikein kunnolla kuvaa irti kunnes "pohja" lähti liikkeelle. kalaa ei nähty ja se oli kiinni vain pienen hetken , mutta ei se nyt aivan pienelle vaikuttanut... tähän tunnottomuuteen löytyy taas syy monofiilisiimasta. Sami oli käynyt puolaamassa uudet kuidut tiistaina kelaansa, myyjä sanoi laittaneensa 130m kuitua puolalle. Reissun aikana huomasimme ettei asia ihan näin ollut, ensinnäkin kuitu oli puolattu aivan päin persettä , mikä johti siihen että pari kertaa jouduimme pätkimään n.25m kuitua pois. Tässä vaiheessa puolalla myyjän mukaan olisi pitänyt olla vielä 80m . 30m heitossa tosin tuli pohjasiimaakin 10m ulos. En tiedä millä matematiikalla myyjä on metrimäärät saanut kehitettyä , itse en saa yhtäläö mitenkään paikkansa pitäväksi kuinka yritän. Pohja siimaa oli jätety puolalle varmaan lähemmäs 100m. Tulipahan kantapään kautta opittua sekin että parempi on ostaa irtopuolia ja laittaa siimat itse kelalle, tietääpä ainakin varmasti miten paljon siellä on tavaraa... Jälkeenpäin ajateltuna olisi ollut fiksua ennen ensimmäisiä heittoja laskea kaikki siimat pihalle ja kelata ne itse sinne uusiksi. Emme tosin katsoneet sitä tarpeelliseksi kun puolaus näytti päällepäin ihan hyvälle, ongelma vaan olikin pinta kerroksien alla...

6.11. aamulla startattiin Anun kanssa tuttua reittiä kohti ottipaikkoja, yöpymistamineet mukanamme, tarkoituksena oli viettää yö metsähallituksen eräkämpässä. Aamu oli mitä otollisimman oloinen, tuulta ei nimeksikään ja vanha maininki velloi mukavasti pakoille ja saarten kärkiin, vaan kuinkas kävikään.

Paikka toisensa jälkeen ammotti tyhjyyttään, ei nykyn nykyä koko päivänä... Ensimmäinen täys nollapäivä koko syksynä... Eräs tuttu oli sentään yhden pari kiloisen saanut, tämä jäi ainoaksi kalaksi mitä sinä päivänä tuli koko alueelta...
Illalla tuuli voimistui ja kääntyi pohjoisen puolelle, mikä taasen aiheutti sen että vähän väliä joutui mökin lämmöstä könyämään ulos tiukkaamaan veneen kiinnitystä, sen verran mukavasti vesi nousi lahdessa...

Aamulla lähdin yksin kiertelemään lähipaikkoja, Anun jätin mökkiin parantelemaan orastavaa flunssan alkua. Jonkun verran sateen aiheuttamaa sumun poikasta oli näkyvyyttä rajoittamassa, se ei tosin kalastusta haitannut, päin vastoin... Ensimmäisestä paikassa joku raapi kuvaa heti, hiukan kikkailua ja viimenään otti kunnolla, muutama hyppy ja juromista. Rupesin mietiskelemään haaviamis politiikkaa kalalle, ( mukana ei ollut kuin lohihommiin tarkoitettu mammutti haavi, jota on jokseenkin hankala käsitellä samaan aikaan vavan kanssa. ) tässä vaiheessa tuli pienempää haavia ikävä, joka on Janilla lainassa. Niinhän siinä sitten kävi ,että en onnistunut taiteilemaan kalaa haaviin vaan se meni menojaan... Vitutuskäyrä nousi jonkun verran, koko edellispäivä tyhjää ja nyt karkuuttaa kalan sen takia ettei saa haavittua yksin kalojaan, prkl. Hetken kiroiltuani ajelin viereiselle luodolle , jossa joku täräytti kuvaa , pysäytys ja PAM , kala ilmaan ja irti. Päätin jättää kalan rauhoittumaan ja jatkoin matkaa. Pari tyhjää paikkaa ja ulompaa soraikon kärjestä pieni 45 veneen laidalle asti jossa se ravisteli itsensä irti. Kiertelin muutamia paikkoja ennen kuin saavuin paikkaan josta yhdellä aikasemmalla reissulla sain 3.2 , laitoin veneen pakille riutan ja saaren väliin ja aloin haravoimaan aluetta. Kymmenkunta heittoa myöhemmin joku täräytti kuvaa heti sen liikkeelle lähdettyä, kelasin hiukan eteen päin ja pysäytin , nyt tuntui kunnon tälli, pieni vastaisku ja toisessa päässä tuntuikin ihan kunnon potkut... Vene reilusti pakille ja kohti syvempää vettä , kala hyppäsi pari kertaa ja syöksyile eri suuntiin, sain veneen hiukan selvemmille vesille ja painelin itse keulaan haavin luo väsyttelemään. Väsyttelyn ohessa joutui ohjailemaan venettä siihen malliin ,että en olisi pistänyt pahakseni vaikka joku muu , ihan kuka vaan olisi mukana ollut nyt... 10min jälkeen ruvettiin olemaan siinä tilanteessa että olisi haaviamisen aika, kala oli pinnassa ja yritin kurottaa kaikilla voimillani sitä haaviin , mutta en saanut sitä vedetyksi sinne. Sitten kävi se mitä pelkäsin , taimen kävi ravistelemaan päätään pinnalla ja siinä vaiheessa koukut irtosivat , sinne katosi 4kg taimenta. Vavan toiseen päähän jäi siinä määrin vittuuntunut mies, että onneksi olin tässä vaiheessa yksin veneessä. Ne aikaisemmat 1.5-2kg menetetyt kalat eivät tässä vaiheessa tuntuneet miltään. Heitin pari paikkaa vielä tasatakseni itseäni ennen kuin menin mökkiä siivoamaan ja Anua kyytiin hakemaan.

Mökin siivoilun jälkeen soittelin Samille ja Jannelle, jotka olivat Samin veneellä liikkeellä ja tulossa ulospäin, sovittiin saareen treffit hetkisen päästä. Siivoiltiin mökki ja mentiin lahden yli grillipaikalle äijiä odottelemaan. hetken päästä suht märän näköiset heput saapuivat yamarinilla , heille oli sattunut ja tapahtunut vaikka mitä, ei hirveästi kalojen suhteen tosin, pari pientä kuitenkin. Jannelta oli jäänyt gore-asu kotiin, vapa oli mennyt poikki liitoksen kohdalta kuvaa pohjasta nykiessä, Sami oli unohtanut kaiun kotiin, yhden ulkokiven olivat merkanneet valkoiseksi... Kahviteltiin hetki saaressa ja turistiin sitä sun tätä ennen kuin lähdimme uudestaan yrittämään. Lainasin Jannelle ylimääräistä vapaani, joka oli hiukan paremmin asiaan soveltuva kuin se koskikeppi mikä hänellä oli tilapäisesti käytössä...

Molemmat heittivät ekat paikat tyhjää , Sami ja Janne ehtivät ensin paikkaan josta aamulla karkuutin sen hyppykalan ja niinkuin arvelinkin se oli rauhoittunut sen verran,että kelpuutti Jannen pyynnön ja haavituskin onnistui, 55cm taimenta. Kävin varmistamassa tilanteen vielä, oli mokoma ottanut samaan kuvaankin vielä missä oli aikaisemmin ollut itselläni kiinni. Janne ja Sami jäivät ulommas pyörimään ja Anun kanssa lähdimme valumaan sisemmäs. Ennen tämän syksyn hotspottia ei ollut tapahtumia, hotspotilta löytyi kala , joka näykki koko heiton ajan , 10m ennen venettä löi kiinni , muutama ravistus ja hypyssä irti, parin kilon kala sekin. Jatkoimme sisemmäs heitellen muutamia paikkoja joista ei tosin löytynyt mitään. Ilma alkoi jo hämärtyä ja viimeiseksi heitimme tutun "viimeisen" paikan , josta Janikin karkuutti viimeeksi komean kalan. tuulen puolen kivikko oli tyhjää, niin tuntui taustakin olevan kunnes jokin täräytti niin että meinasi vapa lähteä käsistä, ei tarttunut , jatkoin kelausta ja pysäyttelin , hetkeen ei kuulunut mitään kunnes muutama metri ennen venettä samanlainen tälli, eikä taaskaan pysynyt. Kolmatta kertaa en otusta saanut enää ottamaan, vaikka kokeilinkin lähes koko väriskaalan läpi. Sinne se jäi odottamaan seuraavaa kertaa. Matkalla soitin Jannelle ja vaihdeltiin kuulumiset, olivat saanaat kasan pieniä ulompaa ja Sami oli saanut parin kilon kalan veneeseen asti. Äijät olivat olleet aivan pimeään asti vielä heittelemässä ja olivat joutuneet vanhan reitin mukaan ajamaan sisään. Eivät olleet hekään saaneet mörköä enää ottamaan eli se jatkaa vielä kasvamistaan :)

Toim.huom. Tästä lähtien koitan välttää viikonloppukalastusta, saa viikolla olla omissa oloissaan vesillä eikä tarvitse kirota 10 verkon jatoja parhailla paikoilla, onhan niitä viikollakin tietty ,mutta ei siinä määrin mitä viikonloppuna. Muutenkin esim lauantaina veneitä oli aika paljon heittämässä, mm. merivartioston porukka Magnum Busterilla.

Janin näkemys reissusta:
"Kello 5.15 ja järkyttävä piipitys tunkeutuu korviini. En muistanutkaan, kuinka kammottavalta kukonlaulun aikaan tapahtuva herätys voikaan tuntua. Alkaa perinteinen kiireessä säätäminen, koska lupauduin olemaan Tompan pihassa 5.45, enkä luonnollisesti ”ehtinyt” edellisenä iltana laittamaan kamoja valmiiksi. Pää jäässä suoriuduin yllättävän hyvin tehtävästä ja olin ”vain” viisi minuuttia myöhässä. Vaihdoimme viimeisiään vetelevään Zebcon haspelikelaani uudet monofiilit ja löimme trailerin veneineen aina luotettavan Mazdani perään. Sami saapui kuudelta paikalle suoraan töistä, yövuorosta (kaikkea sitä jotkut tekevätkin kalastuksen eteen). Koivulan leipomon kautta kohti veneenlaskupaikkaa, tarkkaa sijaintia en muista kirveelläkään. Olisikohan ollut Halkoniemi tai sinnepäin. En koskaan muista sitä. Enkä muutenkaan ole koskaan ollut niin tarkka paikanniminen suhteen, vaan keskitän kaiken intoni ja voimani itse kalastukseen. Asiaan… Kello taisi olla seitsemän pintaa, kun saimme veneen vesille ja lähdimme ajamaan kohti varsinaisia ottipaikkoja.

Ilma oli melko lämmin(viitisen astetta?), verrattuna muutamien edellispäivien kylmiin keleihin. Yöpakkastakaan ei ollut esiintynyt edellisenä yönä. Joten kun pääsimme paikoille ja aloimme viskomaan peltejä kieli keskellä suuta, targa-kaarta ja toisiamme samalla varoen, tuli mukavan lämmin olo. Ei kylmästä tietoakaan. Uusi tunne merellä tähän vuodenaikaan! Tuulta oli sopivasti kuusi-seitsemän m/s. Ei liian tyyntä, muttei ihan kauheaa rynkytystäkään. Muutama ensimmäinen paikka koluttiin läpi ilman tärppiäkään ja epäuskoisimmat (=allekirjoittanut) alkoi jo epäilemään kaikkia niitä karkuutuksia ja tärppien määrää, mitä olin kuullut edellisiltä reissuilta. Peruspessimisti kun olen. Alun haparoinnin jälkeen alkoi kuitenkin tapahtua ja ”sillä yhdellä”-karikolla alkoi tapahtumaan. Sami teki esityön, mutta päätti ottaa pelkän lusikan veneeseen. Taimenhan siellä oli uteliaana perässä. Tomppa korjasi hedelmät ja ujutteli oman peltinsä punalihaisen edestä ja kiinnihän se otti. Tosin vain muutaman sekunnin ajaksi. Oikeus voitti. Vaikutti kuitenkin ihan otettavan kokoiselta, tuo utelias kiusaaja. Seuraavien hetkien aikana oli muutama todistettava tärppi. Minäkin tunnistan taimenen, kun se hyppää metrin korkeuteen vedenpinnan yläpuolelle. Ja pari pientä 40-50 senttistä saatiin veneen viereen asti, vain laskeaksemme ne takaisin kasvamaan. Jonkin aikaa oli taas hieman hiljaisempaa, kunnes alkoi taas tapahtumaan. Suurin osa kaloista oli kuitenkin tuota mainitsemaani kokoluokkaa, jotka eivät vielä ansaitse päästä mustatorvisieni/smetana-pedin alle uuniin.

Näin jälkikäteen vasta tätä kirjoittaessani tajuan, että taimen on näköjään syönnillään tiettyinä kellonaikoina. Yleensä tärppejä seuraa muutama lisää ja sitten taas on aikansa hiljaisempaa. Ainakin tuona päivänä. kellonajoista en osaa sanoa sen tarkempaa, koska en noteerannut niitä. Oli niin paljon muutakin tekemistä, kuten yrittää jossain välissä syödä eväitä. Äijät kun ei oikein malttaneet pitää varsinaisia eväshetkiä kuin yhden. Outoa porukkaa. Tai sitten huonot eväät, kuten kylmät kananuggetit. Kalastukseen takaisin… Meillä oli keskinäinen kilpailu, kenen pelteihin ”tanet” innokkaimmin todistettavasti ottavat päivän aikana. Pääpalkintona oli kunniaa ja mainetta. Ja uskokaa kun sanon, että kyseisessä porukassa se on suuri palkinto. Kakkoselle ja kolmoselle oli luvassa rankkaa vittuilua. Olin kuin ihmeen kaupalla kilpailussa uhkaavasti viimeisenä kunnes sain kirittyä tilanteen edukseni muutamalla erittäin onnistuneella heitolla. Hetkessä olin ottanut oman paikkani kilpailun johdossa.

Huolimatta keskinäisen kilpailumme johtoasemasta, minuakin alkoi hiukan huolestuttamaan puute kunnon kokoluokan kaloista. Yksi isompi oli Samilla hetken kiinni, vain kiusatakseen. Oli vahva kaveri, kun vei koukut mennessään. ”Sammyn” mieli oli maassa. Voi miksi se karkasi?? Alkoi jo hämärtyä ja olimme heittämässä ihan viimeisiä heittoja jo toivomme smetanalohesta menettäneenä, kunnes tapahtui jotain hyvin erikoista. Heitto, kelaus ja kivessä kiinni. Olin jo yhden tiuran jättänyt pohjaan ja toisesta en luopuisi hevillä. Alkoi armoton rempominen. Siinä joutui tuliterä Daiwan vapani koville. Lusikka irtosi kun irtosikin. Huokaisin helpotuksesta ja aloin kelaamaan, kunnes tunsin joutuneeni uudestaan kiville. Alkoi jälleen suunnaton rempominen, kunnes huomasin että kivi vastaa riehumiseeni. ”Ei perkele! Siellähän on kala!!” kuului riemunsekainen huutoni. Alkoi armoton taistelu, koska tunsin että nyt ei ole ihan pieni kyseessä. Taistelu meni lyhykäisyydessään näin: Jäädyin täysin ja huutelin neuvoja muilta veneessä olevilta. ”Annanko sen viedä?! Yritänkö kelata heti veneeseen sen?! Sanokaa nyt saatana mitä teen?!” Ei ehtinyt neuvoja tulla, kun se potra poika ampui veneen taakse ja ravisteli itsensä irti. Vitutti. Kyselin loppumatkan koko ajan: ”Miksi äijät? Miksi? Mitä tein väärin?” No totuuden nimissä en oikein olisi voinut eri tavalla mitään tehdä. Kalanretale sai varmaan niin kovaa shokkihoitoa sen rempomisen aikana, että varmaan siksi ensin jumitti lähes paikallaan ja sitten kun aloin kelaamaan sitä venettä kohti hiljakseen, se lähti syöksymään niin perkeleesti ja ravisti itsensä samalla irti. Minkäs teet? Jarrukaan ei ollut liian tiukalla. Eikä löysällä. Paska säkä.

Takaisinpäin tullessamme päällimmäisenä pyöri koko ajan ajatus, miksen saanut sitä kalaa ylös. Oli kuulemma ainakin kolmen kilon kala. Lihava se ainakin oli. Sen verran ehdin itsekin näkemään, kun se käväisi veneen vieressä. No hiukan kuitenkin lämmitti ajatus siitä, että pääsin nöyryyttämään poikia kalakisassa. Lopputulos oli Jami 6 ”osumaa”, Sami 4 ja Tomppa 4. Mutta sen verran jäi hampaankoloon siitä viimehetken karkuutuksesta, että takaisin on päästävä mitä pikimmin!! Nälkää jäi.

…Niin ja jos tätä tarinaa joku erehtyy lukemaan, saattaa lukijalle helposti syntyä kuva, etten ole kovinkaan innokas kalamies, tai etten tiedä koko kalastuksesta juuri mitään. Mutta voin vakuuttaa, että se on harhaluulo. Tulokset puhuvat puolestaan. Eikö murskaava selkävoitto ”todellisista” kalamiehistä jo sen kerro..;) "

Näin tällä kertaa, revanssi on suunnitteilla, josko se viimeinen kala olisi jo sitten toipunut saamastaan niskajumpasta ;)

28.10.2004 Hiukan myöhäisempi startti Jarin kanssa,alkoi jo olla valoisa kun oltiin perillä. Rannassa tuuli sen verran kovaa ja kylmästi, että pelastuspuvun laittoi kyllä melko verkkaisesti päälle, tarkastettu lukema oli 8m/s luoteesta. Ei muuta kuin rynkyttämään ulospäin. Ensimmäisen edellispäivän viimeiselle karkuutus paikalle , ei ollut ketään enää kotona.

Seuraavana paikkaan josta edellisenä päivänä karkuutettiin aamuin-illoin kala, samassa paikassa napsui taas. Ja arvatenkin melkoinen hyppyshow pystyyn mutta pysyi onnksi kiinni, ensimmäinen haaviaminen epäonnistui aallokon takia, toisella kaveri koppasi kalan kyytiin, 58cm . Päivä pelastettu omalta kohdalta...

kiitettävää ryyd-loikkaa kovenevassa tuulessa ulospäin. Ulompana oli jo sellainen myräkkä ettei viitsinyt ihan joka kärkeen venettä tunkea, joten keskityttiin heittämään sivupaikkoja ja taustoja. Muutamat isommat saaret suojasivat paria pienempää saarta ettei aalto ehtinyt kasvaa niille kovinkaan isoksi.

Yhdestä tälläisestä paikasta ja paremman kalan kiinni, reilu 30m myötätuuli heitto, 5m kelaus ja pysäytyksestä kiinni , pari ravistusta ja ilmaan kuin raketti. Lusikka lensi vähintään yhtä hienossa kaaressa kalan suusta kuin kala itse. Pari tyhjää paikkaa, ja sen monsteri tanen karkuutuspaikasta , tuulen takaa tällä kertaa, tärppi ,kelausta, pysäytys, tärppi, kelausta ,pysäytys , kiinni, tukevat ravistukset ja irti . Hölmistyneenä kelailin manaillen kuvaa ylös sen suuremmalti keskittymättä , juuri kun olin nostamassa kuvaa ylös huomasin että kala seurasi vielä kuvaa, mutta en ehtinyt enää tekemään mitään. Ei seurannut enää uudestaan... Takaisin sisemmäs ,kun muihin paikkoihin ei enää viitsinyt mennä keikkumaan , istualtaan heittäminen ei innostanut... matkalta 1 pienen karkutuus... Takaisin aamuiselle ottipaikalle, ei uutta asukasta, vierestä Jarille +2kg kiinni , aikansa möyrysi pinnassa ja viimenään hyppäsi ja irti...

Loppu pari tuntia heiteltiin sitten tyhjää, ei jaksettu siinä kelissä ihan hämäriin asti olla, selkäkin alkoi olemaan jo suhteellisen kipeä kaikesta heilumisesta... viikonloppu meneekin laivalla heiluessa, joten kalat saavat olla omalta osaltani viikonlopun rauhassa, ensiviikolla uudestaan..!

...Tuttu sanonta , jonka varmaan kaikki ovat kuulleet kalakavereiden suusta. No näin kuitenkin kävi taas. 27.10.2004 Oltiin Samin kanssa hyvissä ajoin liikenteessä ja jouduttiin 15min odotella hämärää, ei olisi muuten siikaverkkojen väistely onnistunut... Ensimmäisessä paikassa ennen auringon nousua ensimmäinen ravistus ja heti irti... Viereiselle luodolle josta jo aikaisemmilla reissuilla tänä syksynä oli kalaa tavattu, niin nytkin, reilu kakkonen kiinni ,pari hyppyä , vielä pysyi kiinni, veneen vierestä sukellus ja kaksi hyppyä lisää ja johan irtosi. Sama kaava toistaa itseään... Pienet n 40cm max 50cm kestivät kyllä kiinni ja niitä vapauteltiin päivän mittaan ihan tarpeeksi...

Ulompana oli hiljaisempaa... Kahden aikoihin olltiin lähdössä sisemmäs takaisin kun tuttu eagle kurvasi juttusille, Nordic Sportin omistaja Hännisen Jape kalakaverinsa kera, pieniä olivat hekin saaneet siihen mennessä. Eagle jäi ulommas illaksi pyörimään ja me painelimme sisemmäs. Pari tyhjää luotoai kunnes olimme taas aamuisessa karkuutus paikassa. Tällä kertaa oli Samin vuoro saada se parempi kala kiinni, toisesta nurkasta tosin kuin aamuinen kala, lopputulos oli kuitenkin sama, veneen vierellä viimeiset hypyt ja irti...

Hiukan ylempää kivikosta Samille n.45cm ,joka tietysti pysyi kiinni... Viereiseltä luodolta samankokoinen itselleni. Pari luotoa tyhjää ja Samilla taas parempi kiinni, sama selostus kuin edellisen kalan kohdalla, tämä ei tosin ollut ihan niin iso, yli 50cm kuitenkin... Tässä vaiheessa alkoi jo rauhallisempaakin miestä v*********n. Alkoi jo olla aika hämäräkin, päätettiin epätoivoissamme heittää vielä yksi luoto, jota ei aikaisemmin ole heitelty... Keskeltä kivikkoa tarttui parempi kala , tällä kertaa minulle, heti otin jälkeen neljä hyppyä putkeen, vielä pysyi... Tässä vaiheessa luulin jo että nyt tulee ylös asti kun nuo kesti... Tovin väsyttelyn jälkeen kala tuli veneen vierelle , näki veneen ja syöksyi ulommas, uudestaan veneen lähelle , täälä kertaa ei syöksynyt vaan kävi syvemmällä hakemassa vauhtia ja kaksi komeaa loikkaa ja yllättäen IRTI... Jape tuli juttusille juuri kun manailtiin kalan menetystä itseksemme. kertailtiin hetki tapahtumia ennen rantaan siirtymistä. Olivat saaneet 3.1kg ja 3.4kg ulompaa, hyvä että jotkut edes onnistuivat saamaan ylös asti... Toinen oli tullut luodolta jossa itselläni oli kunnon tärppi, ei vaan saatu sitä enää sen jälkeen ottamaan. Oli ilmeisesti ruokahalu palannut parin tunnin jälkeen :) Keli ei olisi paljon parempi enää voinut olla, pilvinen sää, länsituulta aamulla 8m/s, myöhemmin laski 4m/s

Niin,se epävirallinen kisa Samin kanssa päättyi 7-4 allekirjoittaneen "murskavoittoon" =D

Aamulla varttia vaille kuusi Sami kaahasi pihaan, ladottiin kamat autoon ja jatkettiin matkaa Jarin talolle. Jari oli pihalla jo odottelemassa ja otettiin hänen Fox ( veneessä ei ole targaa niin kolmen ukon oli helpompi heitellä ) perään ja keula kohti rannikkoa. Oltiin hyvissä ajoin vesillä ja päästiin hämärässä ajelemaan kohti ekoja paikkoja. Keli oli pilvinen ja tuuleksi oli luvattu suunnaltaan vaihtelevaa, aamun aikana ei tosin tuullut mistään suunnasta, vanhaa maininkia oli sentään hiukan. Heti ensimmäisestä paikasta tuli keltaisella aaveella alta 50cm jonka nakkasin takaisin. Aamun valjetessa alkoikin sitten hiljainen jakso, monta tuntia ilman tärpin tärppiä, vaikka ajettiin uloimmille luodoille saakka... Puolen päivän aikaan yhden kivikkokärjen tuntumasta sinistä aavettani seurasi taimen josta en kerennyt näkemään kuin pyörteet.

Toinenkin vene tuli näkyviin samoilla kulmilla, ensivilkaisulta näytti,että jotkut muutkin olivat eksyneet heittelemään samoille seuduille. Lähempi tarkastelu kuitenkin paljasti totuuden , verkottajia. Itselläni ei ole mitään verkottajia vastaan niin kauan kun verkot on kunnolla merkitty, eikä millään elämää pienemmillä styroksin paloilla jotka näkyvät aallokossa yhtä hyvin kuin alaston tummaihoinen pimeässä. Nämä sankarit eivät tosin olleet vaivautuneet laittamaan minkäänlaisia merkkejä omiin pyytöihinsä. Piirittivät verkoillaan aina saaren / luodon kärjen ja veneellä sisäpuolelle pohjaa hakkaamaan , V**** mitä spedejä...

Hetken itseksemme kirottuamme jätimme herrat harrastamaan omanlaatuistaan kotitarve kalastamista ja jatkoimme matkaa hiukan sisemmäs. Tuulikin oli voimistunut jo hiukan ja aallokkkoa alkoi syntymään... Tässä vaiheessa alkoi kalojakin sitten löytymään, sain 2 pikkutanea peräkkäisitä paikoista keltaisella aaveella. Tästä jatkettiin paikkaan josta sain aamun ekan kalan, jos vaikka kyseinen yksilö olisi kasvanut päivän mittaan... Ensimmäinen heitto samaan kohtaan kuin aamulla ja parempi kala kiinni, samaisessa keltaisessa aaveessa. Hetken kesti ennen kuin mokoma suostui tuleman lähemmäs möyryämään. Sami ,joka oli haavin varressa, tokaisi ettei ole hyvin kiinni enää ja niinhän siinä kävi kun en arvannut vetää kalaa reilusti haaville niin se hyppäsi viimeisen kerran ja pääsi irti. Ei se nyt mikään massiivinen olisi ollut, 2.5-3kg kuitenkin... Uutta matoa koukkuun ja viereisen saaren kärkeen. Samin kuvaa näykki koko matkan joku ja veneen vierellä se tärytti kiinni komeasti hypyn saattelemana, kala irtosin ennen kuin oli kunnolla kiinnekään. Meinasi mokoma hypätä suoraan veneeseen, tuokin sellainen 45cm ... Kärjen takaa poukamasta Sami sai samankokoisen pikkutanen joka vapautettiin sekin... Loput karit ja saaret mitä heitettiin antoivatkin sitten nollat meille.

Edellispäivän reissusta suivaantuneena lähdimme vuorostaan Samin kanssa taimenta heittämään, tällä kertaa oli myös vetokalusto mukana... Taivas oli jälleen täysin kirkas, kaakonpuoleinen tuuli oli tosin noussut kiitettävään 7-8m/s lukemaan. Pari ensimmäistä sisäpaikkaa tyhjää, kolmannesta pikku tane ja taas muutama paikka tyhjää,joten suuntasimme ulommas. Ulompana aallot olivat kasvaneet kunnioitettavaan kokoluokkaan ja myllerrys kärjissä oli melkoinen. Kovan merenkäynnin takia keskitimme heittelyn kärkien sivuille, pakkojen taakse ja sivuvirtoihin. Ensimmäisen ulkopaikan kärki antoi tyhjän , mutta alempaa luodon sivusta Sami sai 2.5kg . seuraavasta paikasta sain taas pienen, seuraavasta tarttui hiukan reilu 50cm joka tuli jo veneen kupeelle asti kunnes haspelista irtosi sanka ( vaikeuttaa kelaamista jonkun verran muuten ) , Sami veti kalan siimasta veneen kupeelle ja kala potki itsensä irti, no takaisin se olisi päässyt joka tapauksessa... seuraavassa paikassa Samin kuvaa seurasi 2 taimenta samalla heitolla , oma kuvani tuli samaa reittiä ja toinen niistä hyväksyi aaveeni , taas pieni n.45 joka lasketiin takaisin. Seuraavan luodon kärjen takana olevasta ristiaallokosta Samin kuvaa seuraili reilu pari kiloinen joka veneen vierellä tehdyn puolan vapautuksen ansiosta vielä kääntyi ympäri ja otti kuvan, mutta ei pysynyt kiinni kuin muutaman potkun. Pari paikkaa tyhjää, eväiden syönti ja takaisin tositoimiin, kärki tyhjää ,keskikohdan kivikosta Samin kuvan perään lähti kunnon kala, viimeisellä pysäytyksellä veneen vierellä viimenään täräytti kiinni ,mutta ei pysynyt ( arviolta 5-6kg kala ). Samaa paikkaa pommitettiin sitten tovi eri suunnista. Uutta kosketusta samaiseen petoon ei enää saatu, pikkuinen tane tuli hiukan ulompaa samalta luodolta, ei muuta... Seuraavaan paikkaan, jossa on pitkä länteenpäin menevä riutta, tälläkin tuulella se merkkasi hyvin ja siinä on yleensä ollut kala, niin tänäänkin, toisella heitolla sain paremman kokoisen kalan kiinni, pienen taistelun jälkeen 3.2kg veneeseen. Loppupäivänä ei mitään merkittävämpää siten enää tapahtunutkaan.

Meri oli täysin tyyni kun lähdimme pimeässä Jarin kanssa ajamaan satamasta ulos, ensimmäiselle heittopaikalle, laajan hiekkasärkän kupeeseen,päästiin juuri kun aurinko alkoi nousta. Oma tehokas kalastuksen aloittaminen viivästyi hetken huolimattoman heiton takia, josta oli seurauksena pieni siima hässäkkä ( prkl:n hanskat ) . Kotvasen taisteltuani sain kuitenkin kaikki selvittyä ja pääsin takaisin tositoimiin. Toisella heitolla tutun soraikon kupeelta Aaveeseen erehtyi 56cm taimen. Kala otti punaisen auringon hetkenä. Tämän jälkeen aurinko alkoikin sitten paistella kirkkaalta taivaalta ja merenpinta hädin tuskin väreili , ulompana oli hiukan vanhaa maininkia. Tyynikeli ja auringon paiste hiukan vaikeuttivat kalastusta ja loppupäivä olikin melko hankalaa. Ulompaa sain yhden 45cm tanen joka sai luvan jatkaa uintiaan... Kelin ollessa mitä oli jäin kaipaamaan vetokeppejä ,joita ei tietenkään ollut mukana. Lähdimme hyvissä ajoin ajelemaan sisemmäs heitellen pari paikkaa matkalla vielä. Sisempänä yhden luodon kupeesta aavetta seuraili parin kilon kala , mutta ei kelpuuttanut.

Edellisenä päivänä pohdiskeltiin A:n kanssa seuraavan päivän suunnitelmista ja hetken mietittyämme pakkasimme kamat ja lähdimme ajelelemaan kohti kotitaloani, illalla laitettiin kamat valmiiksi,näin saatiin herätystä siirrettyä 15 minuutilla. Aamun pimeydessä ajelimme vene perässä kohti laskupaikkaa, keli näytti kaikinpuolin hyvälle, ehkä liiankin hyvälle, tuulta ei nimeksikään. Aamun valjetessa olimme jo ensimmäisillä heittopaikoilla. Päätin aloittaa suht sisältä koska vesi oli jo laskenut 10-asteeseen... vanhaa idänpuoleista maininkia oli hiukan joten aiwan tyynessä ei tarvinnut heittää.
Ensimmäinen paikka antoi pienen 45cm tanen, joka sai vapautensa takaisin, seuraavaksi tutulle särkälle joka tuntui olevan tyhjä, normaalisti huonompi toinen kärki antoi kuitenkin 52cm tanen , ainakin mummolle luvattu kala oli turvattu... Pari paikkaa tyhjää välissä ja siirryimme ulommas ja taas alkoi tapahtua, 4 luodolla peräkkäin oli kala, Anu karkuutti n3kg kalan sen hypätessä viimeisen kerran parin metrin päässä veneestä. Itse sain 58cm ylös , laskin vajaan 50cm takaisin ja karkuutin yhden... Tässä vaiheessa oli hyvä käydä hiukan jaloittelemassa.
Päivä alkoi olemaan jo sen verran pitkällä,että lähdimme valumaan sisemmäs, matkalta sain vielä yhden taimenen poikasen joka ravisteltiin venee vierellä irti. Viimeisenä heitettiin vielä yksi loppukauden huippupaikka, kärjestä karkuutin parin kilon kalan ja 20m kärjen alapuolella olevasta kivikosta tuli vielä pirteä 62cm voimanpesä. Kausi ei olisi paljon paremmin enää alkaa, tosin olisin toivonut A:n saavan oman kalansa ylös, ensikerralla sitten..!

Raportit

Ahvenanmaa 2012

Järvilohikalojen avoin SM 2011

Extreme tyrskyilyä

Järvitouhuilua

Tyrskyreissuja vuosien varrelta

Uusimmat Päivitykset

SMS

Tulevaa